Olipa kerran...

… 8 vuotias tyttö, joka sai siskonsa kanssa naapurin mummolta kolme suomenlammasta. Uuhet ristitiin Pamiksi, Petraksi ja Pauliinaksi. Vuotta myöhemmin pesueemme kasvoi hevosella, jenkkitamma Marble Scotilla  (kotoisasti Mamma). 

Tässä vaiheessa katraamme sai häädön vanhempiemme lypsykarjan navetasta ja niille rakennettiin ihan oma talli, jolloin pääsimme harrastamaan lampaita isompana katraana ja ”vähän” muitakin eläimiä.

Talliin alkoikin sitten kerääntymään mm, maatiaiskukko Kieku kanarouviensa  ja heidän tipujensa kera, ankat Ripla, Räpä ja Nancy,  kaneja mm. Lumipallo, Emma, Nipsu yms. liuta heidän poikasiaan.

Jossain vaiheessa kaniperheemme suorastaan räjähti käsiimme lukumäärän perusteella ja vanhempamme puuttuivat harrastetoimintaamme, niinpä Harjulan laajaa kanisukua alkoi olla myös lähitienoolla ja muutamia joutui pataankin…

Eläinten pidolle oli ehtona, että itse ne myös hoidamme ja niinhän sitä myös tehtiin. Näiltä vuosilta jäi myös paljon onnellisia ja hauskoja muistoja sekä voimakas, erityisesti hevos- ja lammaskärpäsen purema, joka on kantanut vuosikymmeniä eteenpäin aina näihin päiviin.

Vuosien vieriessä pakollisten kouluopintojen jälkeen, muutaman mutkan kautta, opintie kulkeutui Säämingin Emäntäkoulun jälkeen Tarvaalan Maatalousoppilaitokseen viljelijälinjalle ja sieltä Hyvinkäälle Maatalousopistoon , josta valmistuin agrologiksi -94. Monenlaisia opintoja on tullut suoritettua vuosien varrella mm. luonnotuotekeruun ja luomun osalta.

Koivuniemeen, yrittäjämieheni kotitilalle, muutimme EU:n kynnyksellä -95 ja palkkatyöstä uskaltauduin jäämään 2002 lasten myötä täysipäiväiseksi lasten ja lampaiden paimentajaksi.

Tästä alkaakin sitten oma tarinansa…